"Ajoit ylitseni kuin rekka - mutta selviän!" (p)
✏️ Pyysin jokin aika sitten teitä pukemaan runoasuun oman elämänne
tragediaa narsistin kanssa sekä toipumista ➜ alla runo à la nimimerkki
'hk'. Runo kuvitettuna tekstin alapuolella.
Tuntuu kuin olisit
ajanut ylitseni
valtavalla rekalla
tuo ilkeä, arvottomaksi tekevä
virne kasvoillasi.
Veit minulta itsetunnon,
ihmisarvon, itsekunnioituksen
ja luottamuksen.
On vaikea enää luottaa, tuntea turvaa.
Sait minut tuntemaan
valtavaa häpeää ja syyllisyyttä,
riittämättömyyttä,
etten ole kenenkään rakkauden arvoinen,
vähiten oman rakkauteni,
etten kelpaa, etten ole tarpeeksi koskaan.
Minun mielipiteilläni ja elämälläni
ei ole väliä.
Käskit minun kerran
jopa tappaa itseni.
Kaikki tuo sattui, sattui kovaa.
Ne kaikki olivat siellä jo olemassa
mieleni pohjalla,
lapsuuskodistani ja edellisestä suhteestani.
Sinä herätit ne eloon
ja teit niistä valtavan kokoiset.
Mutta tänäänkin olen kiitollinen kaikesta,
mitä olen kokenut.
En olisi tämä ihminen
ilman kokemuksiani.
Ja olen onnellinen,
etten tappanut itseäni.
Näin tämänkin päivän:
kauniin talvisen
sinisen ja punaisen auringonlaskun,
ja sen takiakannattaa elää.
Minä selviän.
Vahvistun ja opin rakastamaan,
luottamaan,
tuntemaan oman arvoni
ja tietämään, että riitän.
Päivä päivältä, tunti tunnilta yhä enemmän.
Kiitos elämälle!
