Kuka oikeasti on magneetti? (p)

28.01.2026

◈ Yksi narsistisen ihmissuhteen aiheuttamista vaurioista on se, että uhri alkaa huomaamattaan uskoa omaan syyllisyyteensä.

◈ Se näkyy muun muassa siten, että uhri voi jopa hokea itselleen, "Miksi olin niin ääliö, että menin sellaiseen suhteeseen, en nähnyt sitä fuskua, ja miksi en lähtenyt ajoissa pois?" ja/tai "Miksi olen tällainen narsistimagneetti?".

◈ Kumpikin kysymysmuotoon tehty määritelmä on seurausta siitä, kun narsisti onnistuu iskostamaan uhriinsa ajatuksen, että katastrofin ainekset ovat uhrissa. Näinhän se narsisti vakuuttaa.

◈ Matkan varrella narsisti tekee uhrilleen selväksi, että juuri uhri on se, joka rikkoi suhteen, luottamuksen, vastavuoroisuuden, keskusteluyhteyden ja joka muuttui alun ihmisestä manipuloijaksi ja joka saa narsistin tekemään milloin mitäkin kuten riehumaan, hakkaamaan, häipymään.. Narsisti siis asemoi kaiken vastuun uhrin kantoon.

◈ Joten on johdonmukaista, että kaikella tapaa uuvutettu ja nujerrettu uhri ostaa syytteet; jo senkin vuoksi, että jospa siten saisi tuotua rauhan ja voisi välttyä riidan jatkumiselta ja saattaisi ehkä kenties mahdollisesti palauttaa sen alussa koetun yhteyden takaisin. Näin ei tietenkään käy, koska narsisti rakastaa konflikteja, syyllistämistä ja häpeän tuottamista – mutta tasapainoa kaivatessaan ja tilanteen helpottamiseksi uhri yrittää kaikkensa.

◈ Tällöin käyttöön tulevat muun muassa itsensä ohittaminen ja niin sanottu kognitiivinen dissonanssi. Käytännössä nämä merkitsevät omien ajatusten, mielipiteiden, näkemysten, toiveiden ja tarpeiden laittamista sivuun sekä asioiden rationalisointia aina narsistin eduksi. Tämä merkitsee jatkuessaan sitä, että uhri hajoaa minuudeltaan, yhteys itseen katkeaa ja mieli pirstaloituu. Tämän aiheuttaa narsistin projisointi eli se, kun hän juurikin syyllistämällä ja häpeän tuottamisella siirtää omaa pirstaloitunutta sisintään uhrinsa sisimpään. Uhrista tulee siis sijaiskärsijä, joka ei kuitenkaan voi vaikuttaa kärsimyksen poistamiseen, koska sen todelliset juurisyyt ovat narsistin sielussa, hänen kokemusmaailmassaan ja historiassaan.

◈ Oman lisänsä kuvioon tuo se, että uhri väsyy henkisesti, kognitiivisesti ja fyysisesti niin kokonaisvaltaisesti, että ei ole enää voimavaroja vastustaa valhetta, jota narsisti uhrilleen syöttää.

◈ Ja tämä: ihmissuhteen alun ihanuus on mahdollistanut sen, että narsisti on saanut liimattua uhrinsa tunnetasolla itseensä niin tiukasti, että uhri ei tahdo suhteesta pois, vaikka tahtookin. Paradoksaalisesti siis, uhri tietää, että "tämä ei voi jatkua", mutta sydän halajaa sitä hetkeä ja yhteyttä "joka oli silloin kerran niin totta". Tämän asetelman nimi on traumaside, ja se on luonteeltaan kuin Tukholma syndrooma; siinä tilanteen aiheuttaja näyttäytyy kidnappausuhrille pelastajana sitä myöten, kun tämä mahdollistaa kidnapatulle elämän (uni, suihku, ruoka, juoma, puhtaat vaatteet..), jolloin syntyy sairas 'rakkaus', joka ei ole rakkautta, vaan traumaan perustuva sidos. Narsistisessa ihmissuhteessa tämä tarkoittaa sitä, kun narsisti imuroi uhrinsa pysymään suhteessa hetkittäisillä pullanmuruilla, välähdyksenomaisilla yhteydentunteilla tai vain sillä, että ei ole kaiken aikaa niin törkeä. Näin uhri jää yhä suhteeseen, joka näyttää kuitenkin todellisen luonteensa jo tuossa tuokiossa. Kierre jatkuu. Ollaan traumasiteessä.

◈ Näin siis narsistisessa ihmissuhteessa on muodostunut epäterve symbioosi, josta ulosastuminen kaikella tavalla riisutulle uhrille on erittäin vaikeaa, pitkään jopa mahdottomuus.

◈ Oma lukunsa on se, kun uhrille syntyy tunne, että sama kaava toistuu hänen elämässään ties monennenko kerran, jolloin sitä alkaa narsistin myymän syyllisyyden valossa sättiä itseään narsistimagneetiksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä narsistisen kaltoinkohtelun syy, sylttytehdas ja puitteet eivät ole koskaan uhrissa, vaan narsistissa itsessään. Uhri ei ole syyllinen omaan tragediaansa, hänessä ei ole mitään sellaista tekijää, joka tekisi narsistisesta väkivallasta jotenkin luonnollista seurausta tai selittävää asiaa. Narsismi on vain ja ainoastaan narsistin ongelma, siihen on turha tuoda uhrin ominaisuuksia ja sielullisia vaurioita kuin oikeuttamaan draaman.

◈ Asetelma on itse asiassa toisinpäin: narsisti on magneetti. Hän kun esittäytyy mittatilauspersoonana uhrille, joka kokee syvää nähdyksi tulemista ja yhteyden luomista suhteen alussa – aivan kuten narsistinen käsikirjoitus on tarkoitus mennäkin narsistin ajatusmaailmassa. Hän tekee itsestään puoleensavetävän. Valheellisesti tosin, mutta kuin vastustamattomasti. Ja koska meillä kaikilla on epätäydellisyyttä ja haavojakin sisimmässämme, tuntuu kuin balsamilta saada narsistilta niin paljon hyväksyntää, kiinnostusta, syvällisyyttä ja huomiotakin, jota narsisti syytää ilmoille hurmatessaan kohteensa. Liima on syntynyt.

◈ Tästä eteenpäin narsisti käyttää saamaansa tietoa uhrin kipupisteistä kuin lyömäaseena repien uhrinsa entisestäänkin vaurioisemmaksi. Miksi? Siksi, että hän ei kestä oman historiansa tragedioita eikä sisimpänsä kipuja, pienuutta, häpeää, surua ja hylkäämistä, joten hän ulkoistaa sen kaiken muihin ihmisiin. Narsisti on siis läheisriippuvainen sen kaameimmassa muodossaan; hän tarvitsee alati ympärilleen peilejä, jotka jumaloivat häntä ja jotka suostuvat ottamaan narsistin manipuloinnin myötä itsestään ennen pitkää vastaan peilikuvan 'rumana' eli sellaisena kuin narsisti heijastelee sisimmästään. Aina, kun narsisti syyttää uhriaan jostain, hän itse asiassa puhuu itsestään.

◈ Kun uhri alkaa nähdä narsistisen ihmissuhteen mekanismin, saa siihen etäisyyden ja alkaa hoivata haavojaan, alkaa ymmärtää, että "minä en ole magneetti, vaan narsisti veti puoleensa magneetin lailla esittämällä sellaista ihmistä, jota kaipasin". Tällöin hahmottaa, mistä magnetismissa on kyse ja voi laittaa magneettisyyllisyyden itseltään pois, päättäväisesti. Tämän pystyykin tekemään sitä mukaa viimeistään, kun saa haavojaan umpeen, jolloin narsistiset valheet ja mukaempatiat eivät enää puhuttele.

◈ Kun itsessä ei ole enää niin paljon vahingollista tarvitsevuutta, narsistiset julkisivut alkavat näkyä jo kättelyssä: huikeat tähtiin kirjoitetut hengenheimolaisuudet ja sielunkumppanuudet eivät vie mukanaan eli magneetit menettävät vetovoimansa. Kaavat paljastuvat, eikä narsistinen epätodellisuus enää hämää.

◈ On muistettava, että parahdus "Miksi mä vedän kaikkia narsisteja puoleeni?" syntyy siitä tosiasiasta, että A) narsistit ovat eksperttejä hankkimaan ihmisistä näiden salaisuuksia työkaluikseen ja B) narsisteja on 'kaikkialla', ja he kokeilevat kaikkien ihmisten suhteen, mihin kukin soveltuisi. Toistan: kaikkien ihmisten. Jokaiselle löytyy oma roolinsa narsistin kartalla. Joku kelpaa murjottavaksi, joku hännystelijäksi, joku vasikaksi, joku julkisivun vahvistamiseen ja niin edelleen. Narsistilla on paljon erilaisia ideoita ihmisiä varten, hän on kaikissa asiayhteyksissä narsisti. Se kaikki hyötyminen on narsistin kaikkia ihmisiä koskevaa toimintaa, ei uhrin. Joten astutaan siis ulos narsistimagneettikentästä – ei suostuta siihen syyllisyydellä marinoituun väitteeseen, että magneetti olisi uhrissa. Tieto on voimaa, ja tällaista tietoa juuri tarvitaan.

◈ Narsistisesta ihmissuhteesta toipumiseen tarvitaan siis etäisyyttä, tilaa hengittää ja analysoida sekä paljon itse-empatiaa. Tolkuton syyllisyys koko kauheuden vastuunkantajana on heivattava väärien uskomusten laariin, tietoisesti ja vankkumattomasti. Se antaa tilaa nähdä itsensä juuri sillä rakkaudella kuin uhri tarvitseekin narsistisesti toksisen ihmissuhteen jälkeen. Siis, luvan kanssa.
 ❐