Kun narsisti kasvattaa häpeälapsia.. (p)

◈ Miten suruisaa oli lukea 'Narsisti vs. Minä' -kanavan seuraajan tosielämänkokemukseen pohjaava Youtube-kommentti, jossa kiteytyy totuus narsistivanhemman agendasta: "Hän todellakin kasvatti meistä häpeälapsia".

◈ Luonnollisestikaan tässä ei ole kyse siitä terveestä nippasusta sisimmässämme, kun olemme tosiasiallisesti tehneet jotakin asiatonta, loukkaavaa tai satuttavaa. Silloin on kyse tosiasiallisen syyllisyyden synnyttämästä häpeästä, jonka tarkoituksena on ohjata meitä ymmärtämään omaa osuuttamme ihmissuhteissa ja valinnoissamme. Parhaimmillaan se synnyttää tarpeen pyytää anteeksi, korjata mahdollisuuksien mukaan tilanne ja pyrkiä välttämään samoja virheitä jatkossa. Muun muassa näin omatunto auttaa meitä elämässämme.

◈ Tästä terveestä ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse silloin, kun joutuu kasvamaan narsistisesti toksisen ihmisen vaikutuspiirissä, jossa ajatuksena on saada vastustuskyvyttömät lapset kontrolliin siten, että narsisti pyrkii muokkaamaan itselleen erilaisia käyttöesineitä jopa omista lapsistaan siis.

◈ Jos lapsia on useita, narsistin käytännön tapa hallita tilannetta on asettaa lapset ja puoliso erilaiseen dynamiikkaan itseensä nähden, jolloin perheenjäsenillä ei ole tukea toinen toisilleen. Tätä tarkoittaa 'hajota ja hallitse' -taktiikka käytännössä. Yksi voi olla kultalusikkalapsi, toinen hailakka harmaavarpunen, kolmas kaikista suurimman moskan kantaja, kuin likasanko. Puolisosta on voitu tehdä esimerkiksi tahdoton, uupunut toiveiden täyttäjä, joka ei näin ollen pysty olemaan itse toivomallaan tavalla tukena lapsilleen. On mahdollista, että ei-narsisti-vanhempi on manipuloitu peesaamaan hyväksynnännälässä narsistin näkemyksiä lapsista. Myös tällöin lapset eivät saa tukea kummaltakaan vanhemmalta saadakseen korvaavia, korjaavia kokemuksia vastapalloksi narsistin tuhoille. Aina ei tietenkään näin ole, sillä vaikka ei-narsisti-vanhempi joutuu itse olemaan narsistin höykkyytyksessä, voi hän silti löytää lasten vuoksi voimia puolustaa näitä – joko näkyvästi tai salaa. Asiat eivät siis ole mustavalkoisia.

◈ Eräässä mielessä perhe on narsistille niin sanottu hovi – eli kultalusikkalapsen kautta narsisti saa paistatella omilla geeneillään sekä kloonattua perheeseen yhteistyökumppanin sisarusten ja toisen vanhemman alistamiseen. Harmaavarpusen rooli on koettaa sovitella ja hyvitellä, että rauha pysyisi, ja likasanko joutuu vastaanottamaan kohtuutonta halveksuntaa ja arvostelua.

◈ Kaikkea narsistin toimintaa yhdistää kommentoijan mainitsema häpeä. Lapset asetetaan siis jo elämän alkutaipaleella häpeälapsiksi – ohjailemalla heitä kutakin roolinsa mukaisesti pysymään lestissään. Häpeä tuotetaan sairaalla tavalla projisoimalla eli siirtämällä narsistin omaa sisimmän määrittelemätöntä häpeää toisten kottikärryyn, jolloin projisoinnin kohde ei tule koskaan todella ymmärtäneeksi, mistä häpeä on perujaan. Narsistin omien kipujen siirtäminen tapahtuu pääasiallisesti epäloogisten konfliktien kautta, joiden kulloinenkin kohde määritellään tämän tekemisten, tekemättä jättämisten ja motiiveiden suhteen kyseenalaiseksi moraaliltaan ja vastuullisuudeltaan. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko kyseinen perheenjäsen syyllistynyt vääriin tekoihin, tekemättä jättämisiin tai motiiviin, vaan ydin on saada narsistin pihdeissä olevan todellisuudentaju niin rikki, ettei hän välttämättä pysty enää hahmottamaan, mikä on totta ja mikä ei.

◈ Kun tällaiseen kuvioon joutuu kasvamaan, on todennäköistä, että lapsen minäkuva ei pääse kasvamaan 'omana minuna', vaan lapsi on esimerkiksi joko vahingollisessa symbioosissa pahantekijäänsä tai vahingollisesti turta ja etäinen narsistiin nähden. Kumpikin näistä esimerkeistä jättää lapsen sisimpään tyhjiön ja turvattomuudentunteen, mikä puolestaan voi näkyä esimerkiksi vääränlaisten ihmissuhteiden valintaan, alisuorittamiseen ja/tai huikeaan ylisuorittamiseen. Tämä siksi, että kaipuu saada tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi on narsistijyrän vuoksi suorastaan pohjaton – ja mitätön itsetunto voi ajaa omien todellisten taitojen aliarvioimiseen tai hurjaan rakkaudenostamiseen vaikkapa työelämässä puurtamisella.

◈ Luulisi, että vain likasankoroolin saanut lapsi kahlaisi käsittämättömän häpeän suossa, mutta häpeän mahdollisuus luotsaa kaikkien tekemisiä nähdessään, miten yksi saa ehkä isoäänisestikin huutia. Häpeä on läsnä alituiseen. Ja elleivät lapset osaa narsistin haluamalla tavalla toteuttaa sitä, mitä narsisti tahtoo, häpeäkortti viuhuu silloinkin. Jopa kultalusikkalapsi on jatkuvassa narsistivanhempansa huippugeenien todistajana omanlaisessaan paineessa odotusten täyttäjänä – mutta voi häntä, jos hän siinä epäonnistuu. Harmaavarpunen saa kannettavakseen häpeää, kun ei ahkerasta yrityksestään huolimatta saa aikaiseksi kotirauhaa. Jos ei-narsisti-vanhempi ei jaksa eikä uskalla olla lastensa turvana, painaa häntäkin häpeä pystymättömyydestään – puhumattakaan siitä kaikesta kuonasta, jota hän on saanut osakseen tässä aikuisuuden suhteessa hänkin.

◈ Muun muassa siis eri dynamiikat, todellisuudentajun rikkominen eli gaslighting-manipulaatio, sanasalaatit, puskista tulevat vihanpurkaukset, syytökset ja oikeudenkäyntitilanteet ovat siis narsistin runsaassa käytössä saadaksensa muut perheenjäsenet heille varatuille käyttöesinerooleihinsa.

◈ Narsistin rikkoma lapsi jää usein täysin yksin kipunsa kanssa, sillä ympäristön voi olla vaikea uskoa, että "kukaan olisi narsisti omille lapsilleen". Ei siis ymmärretä, että narsismi ei ole satunnaisesti käytössä oleva kikka tahi jonkinlainen päälleliimattu vain joskus pilkahtava ominaisuus, vaan se on ihmisen rakenteessa oleva vinoutunut, pirstaloitunut ja omatunnoton olemisen muoto, joka ei tule ja mene, vaan ohjailee kaikkea narsistin toimintaa. Hänelle siis kaikki ihmiset, tilanteet, asemat, omaisuus ja jopa eläimet ovat narsistisia lähteitä, joiden käyttötarkoitus on omalta osaltaan mahdollistaa narsistin tarkoitusperät monin eri narsistin manipulaatiotekniikoin.Narsisti käyttää eri ihmisiä eri tarkoituksiin; suuri yleisö ei ehkä tule koskaan näkemään narsistin todellista luonnetta kauheimmillaan, koska narsisti varmistelee julkisivuaan uskottelemalla ihmisille yleisesti ottaen olevansa ihan fiksu, tavallinen, normaali – jopa poikkeuksellisen helposti lähestyttävä, empaattisen oloinen tunneälykkö, mutta kotona asiat ovat toisin.

◈ Narsistivanhemman vuoksi lapsella on siis kottikärryissään, repussaan ja kivireessään useimmiten valtavat määrät juuri sitä häpeää sekä minuudettomuutta, läheisriippuvuutta, riittämättömyyttä, tarkoituksettomuutta, rakkaudennälkää, hylätyksitulemisenpelkoa ja/tai muulla tavalla vääristynyttä identiteettiä, ihmiskuvaa ja maailmankuvaa. Jokainen narsistin perheessä kasvanut osaa sanoittaa kokemuksensa parhaiten itse.

◈ Narsistin häpeällä pelaaminen voi vaurioittaa myös lasten omaatuntoa, koska on vaikea hahmottaa, mistä tuleekin kantaa syyllisyyttä ja sen tuottamaa häpeää sekä ohjautua toimimaan korjaavalla tavalla kuten alussa oli puhe. Kun kaikki tekeminen tuo saman lopputuloksen, on kallisarvoisen omantunnon kalibrointi haastavaa, ellei mahdotonta. Tästä voi olla seurauksena suurpiirteinen, tilannekohtainen totuudellisuus ja valheellisuus – tai yliherkkä omatunto, joka saa ihmisen ottamaan kontolleen suurin piirtein 'kaiken' myös aikuisuuden elämässään eri asiayhteyksissä.

◈ On hyvin oleellista osata jo sanoittaa joutuneensa häpeälapseksi. Häpeä-sana on keskeinen tutkintalinja omaa historiaansa ja nykyisyyttä jäsennellessä. Se on sitä syyllisyyttä kantavalle ei-narsisti-vanhemmalle, joka ehkä kipuilee oman riittämättömäksi kokemansa vanhemmuutensa vuoksi, ja se on sitä narsistivanhemman häpeällä marinoimalle lapselle.

◈ Häpeä on rankka tutkintalinja, mutta antaa silti tuikitärkeää ymmärrystä omasta olosta, valinnoista, persoonan ongelmista ja muista itselle kuulumattoman häpeän seurauksista sekä auttaa eriyttämään itseään pahantekijäksi kokemastaan henkilöstä. Se on työkalu lähteä hahmottamaan itsensä itsenä, omana yksikkönä, jolla on oikeus astua narsistin syytösten ulkopuolelle, sillä muistammehan narsistin olevan täysin epäterve peili yhtään mihinkään.

◈ Häpeän omatunnollinen luonnekin alkaa piirtyä selkeämmäksi, jolloin pyrkimys ei ole todellakaan kuolettaa omantunnon viisaria silloin, kun epätäydellisyytemme on mahdollistanut meidän syyllistymään johonkin, joka tarvitsee korjausta.

◈ Siksi sanon usein: älkäämme seuratko narsistin jalanjälkiä omatunnottomuuteen, vaan valitkaamme juuri päinvastoin: vaalikaamme omaatuntoa, sillä se tukee muun muassa itse-empatiaa, omanarvontuntoa, terveempää minäkuvaa, itsetuntemusta, realistisempaa maailmankuvaa ja uusia näköaloja. ❐

🔶 Samoja teemoja käsitellään näillä 'Narsisti vs. Minä' -kanavan (Youtube) videoilla:
✦ Narsistivanhempi & outo perhedynamiikka. >> 
✦ Kuinka narsistivanhempi vaurioittaa lastaan - kuinka vaurio näkyy aikuisuudessa? >>
✦ Podcast: Narsistin uhrin trauma, traumatisoituminen ja traumaside. >>
✦ Mitä narsisti uhristaan ajattelee? >> 
✦ "Kuinka katkaisen suhteen narsistivanhempaani?" >>
✦ Podcast / Kanavan seuraaja kysyy: "Voiko narsistin lapsi tulla itse itselleen näkyväksi?" [blogi] >> 
👉 'Narsisti lapsuuden perheessä' -videot soittolistana >>
👉 'Narsisti vs. Minä' -kanavan KAIKKI videot soittolistoina, teemoittain >> 

'Narsisti vs. Minä' -kanava, Youtube >>
'Narsisti vs. Minä' -sivusto, Facebook >>