Kun tarvitaan avaimia päästä irti narsistista. (p)

◈ Sanoittaminen on keskiössä itsensä eheyttämisessä: silloin tapahtumia jäsentelee itselleen. Sanojaan katsellessaan ja makustellessaan alkaa uskoa narsistisen kaltoinkohtelun olevan oikeasti olemassa ja tapahtuneen juuri omallakin kohdalla sekä ymmärtää, miten tärkeä oman terveytensä kannalta suhteesta on päästävä irti. Tai jos se on jo takana, päästä sen mustekalalonkeromaisesta vaikutuksesta eroon.

◈ Kun puhuu itselleen suhteessa kärvistellessään tai paluuta harkitessaan asioista juuri niiden oikeilla nimillä, orastaa mahdollisuus poistua narsistin näytelmästä tyystin; saada itsensä erilleen ihmisestä, johon on jossakin vaiheessa ollut väärällä tapaa 'tarvitseva'. On ehkä vieläkin. Tarvitsevaksihan narsisti itseensä nähden uhrinsa muovaa siirtäen näin oman tarvitsevuutensa toisten ihmisten taakaksi. Se on riipivä ja voimallinen sidos, kuin Tukholma syndrooma, joten siitä irti repäisy ei ole useinkaan käytännössä niin helppoa kuin (etenkin ulkopuolisten mielestä) luulisi vaan hyvinkin tuskaista. Tieto on silti voimaa tässäkin: kun tietää etukäteen, että vapaaksi riuhtaisu tulee olemaan haasteellinen, ei säikähdä sen haasteellisuutta eikä soimaa itseään siitä vaikeudesta. On luonnollista, että tilanne sattuu. 

◈ Mutta kipu ei ole tila, jossa tarvitsee elää loputtomasti, sille on tehtävissä paljonkin, askel askeleelta. Ja se ensimmäinen askel on haluta erkaantua etäälle kokemastaan narsistisesti toksisesta ihmissuhteesta – ja sitten toteuttaa se, kun on siihen valmis.

◈ Konkreettinen avain lähtöön suhteesta, joka rikkoo kokonaisvaltaisesti, on sanallinen lyhyt lause mielessään ja ehkäpä itselleen ääneenkin: "Sen on tapahduttava". Tämä kompakti ajatus alkaa antamaan lisää avaimia kuten 1.) ymmärryksen siitä, että kyseinen suhde on mahdottomuus 2.) ja että se on vaaraksi omalle minuudelle, olemassaololle ja terveydelle 3.) ja että eheytyminen ei tule koskaan tapahtumaan tässä kyseisessä ihmissuhteessa, jossa koko tragedia syntyikin. Jokainen voi antaa oivalluksilleen muitakin sanoja, mutta nämä esimerkkeinä. Kun kommentoi itse itselleen, että näin totisesti on, tämä suhde vie vain syvemmälle kriisiin, lähteminen on asennetasolla jo mahdollista.

◈ Narsistista eriyttämisessä auttavat myös faktat, että yksi merkittävimpiä vaurioita, jonka narsisti aiheuttaa, on uhrin minäkuvavaurio, suorastaan kuolettuminen. Siihen kun lisätään kaikella tapaa murtuminen sielullisesti ja kehollisestikin, jäljelle ei jää mitään. Suhteessa pysyminen ei niitä palauta, vaan ylläpitää tällaista vääristymää, alistamista ja tuhoutumista. 

◈ Fyysinen repäisy, suhteen päättyminen, totaalinen ero, on suhteesta pois astumista konkreettisesti, mutta se sisimmän sisällissota on turhauttavan pitkäkestoinen. Tämäkin tieto on oleellista tiedostaa jo etukäteen – että sekin on normaalia. Näin siksi, että perustavaa laatua olevat asiat muuttuvat hitaasti, sillä ne ovat narsistin manipulaation myötä meidän rakenteissamme, rutiineissamme, tavassamme ajatella ja reagoida eli olemiseen liittyvässä kivijalassamme, jonka kaaos ja sairaus on peruja siitä alennustilasta, joka on narsistin luomaa.

◈ Alennustilassa omanarvontunto, itsetuntemus ja omatuntokin ovat saaneet pahoin siipeen. Hylkäämiset ja rakkaudettomuus syövyttävät uhrin sisään hurjan suuren rakastetuksi tulemisen tarpeen: että voisi jollekulle olla olemassa, tulla nähdyksi, kuulluksi, kosketetuksi ja toivotuksi.

◈ Omatunto hakee narsistisen omatunnottomuuden jälkeen paluuta terveempään tilaan, mutta sen löytämiseksi ihminen tekee lähtemisen jälkeen vielä kuin untuvikkona ehkä montakin kertaa itselleen riskiratkaisuja, kuten palaa samaan suhteeseen takaisin tai siirtyy samankaltaiseen uuteen suhteeseen tai ryhtyy kostoretkille narsistia vastaan tai kohdistaa omaa turhautumista, pelkoja ja vihaakin sellaisiin henkilöihin, jotka eivät liity mitenkään uhrin juuri kokemaan draamaan ja sen syihin – ja niin edelleen ja niin edelleen. Miksi näin? Koska sisimmän tarve nähdyksi tulemisen ja oikeudenmukaisuuden suhteen on niin tavattoman suuri. 

◈ Tieto on jälleen voimaa: eli kompleksisen posttraumaattisen stressihäiriön mahdollisuudesta on tärkeä olla tietoinen. Kun tutustuu sen luonteeseen, alkaa käsittää omia tuntojaan ja tarvitsevuuttaan enemmän. Se taas antaa eväitä vastustaa itselle huonoja valintoja, päätöksiä ja siirtoja. 

◈ On tervettä, että jos historiassaan -tai ehkä nykyisyydessä- tajuaa toimineensa juuri esimerkiksi C-PTSD:n ohjaamana vaikkapa uuden suhteen valinnan suhteen ajattelemattomasti tai joissain tilanteissa moraalisesti väärin tai kohtuuttomasti asiaan liittymättömiä kohtaan, että sanoo itselleen: "Tämä ei ole ollenkaan minua". Että tunnistaa, miten narsistin todellisuudessa eläneenä kompassi voi olla vinksallaan. Se on johdonmukaista, vaikka ei toivottavaa. 

◈ Menossa on omantunnon kalibrointi. Että me kuuntelemme narsistista vapaina niin sanottua tehdasasetus-omaatuntoamme, annamme sen synnyttää terveen häpeän mahdollisesta faktuaalisesta syyllisyydestä tilanteissa, joissa voi narsistin tuuttaamasta nöyryytyksestä johtuen toimia itselleen epätyypillisesti. Tällöin mahdollisuuksien puitteissa asioita voi koettaa korjata anteeksipyynnöllä ja fiksummalla teolla – ja luotsata jatkossa toisin.

◈ On myös tarpeen uskaltaa antaa itselleen anteeksi. Tämä oikean oikea-väärä-akselin paluu elämään on narsistisen ihmissuhteen jälkeen kuin uuden opettelua ja omantunnon tärkeyden oivaltamista. Ja muistammehan: tämä on myös hengellinen asia, joten sitäkin on tuikitärkeä punnita elämässään.

◈ Kun narsistin aiheuttamat haavat tiedostaa, ei soimaa itseään loputtomasti tai erehdy ajattelemaan, että näköaloja ei voisi rikkonaisuuden keskellä olla. Tunteet ovat kullanarvoisia viestintuojia kipeästä 'sydämestä', mutta eivät tietenkään voi olla nokkamiehenä uusia näkymiä etsiessä ja löytäessä. Tämän vuoksi murskattu sisin tarvitsee tietoa, faktaa, infoa, tosiasioita – jotka eivät ole tunteista riippuvaisia, vaan auttavat piirtämään silmiin asioiden oikean tolan, jotta myös tunteet alkavat seurata – toisin sanoen sisin alkaa rauhoittua, kun tietää, että narsistin syytämä alennustila ja häpeä sekä hyötykäyttö eivät liity mitenkään sinuun, vaan ovat sen toisen henkilön kuonaa sataprosenttisesti. 

◈ Kun nyt mietit olotilaasi tällä hetkellä – tulet ymmärtäneeksi, millaista narsistin sisällä on alituiseen ilman ulospääsyä, koska aitoa itseheijastelua ei tapahdu. Ei voi tapahtua, koska operatiivinen omatunto ei narsistilla toimi, omatunto ei jalkaudu. Tämän olotilansa narsisti siis projisoi, heijastelee eli ikään kuin siirtää toisten ihmisten sijaiskärsittäväksi.

◈ Etenkin tuoreeltaan narsistisen ihmissuhteen jälkeen itsestä voi tuntua niin todelta, että tuskalle ei löydy sanoja eikä ahdistuksesta ulospääsyä, mikä on kyllä tunnetasolla tietyssä vaiheessa tottakin, niin silti esimerkiksi yksinkertaiset kirjeet itselle kirjoitettuina kaikessa synkkyydessäänkin kuvastavat suruisan osuvasti sitä mustaa epätodellisuutta, johon narsistinen myrkyllisyys imaisee. Ymmärrän kyllä, että voi olla tuntu, että silti ei ole sanoja sille kaikelle mustalle – siksi onkin tärkeää, että jakaa asiaansa vertaisten kanssa, koska siellä ymmärrystä löytyy; ollaan saman haavan äärellä, eikä aina tarvita edes sanoja, etteikö tulisi ymmärretyksi. Toki sanat ovat tärkeät, mutta sanattomuudellekin täytyy olla etenkin shokkivaiheessa tilaa. Varovainen vaikka ranskalaisilla viivoilla kirjatut muistot ja kokemukset ovat erinomainen alku jäsentelylle.

◈ Tietoa narsismin toksisuudesta, narsistien menetelmistä ja omasta tilasta tulee toistaa itselleen narsismifaktojen avulla siinä määrin, että se auttaa etäisyyteen ja katkaisemaan tarvitsevuussiteitä sekä alkaa mennä selkärankaan ja sitä myöten muuntuu mahdollisuudeksi uuden ehjemmän minän rakentumiseen. Tämän ei ole tarkoitus kuulostaa tekniseltä ja empatiaköyhältä, vaan koetan antaa esimerkkiä siitä, kuinka ' tieto, fakta, info, tosiasiat voivat olla tukena, vetoapuna.

◈ Juuri narsistisen ihmissuhteen jälkeen ihminen on erittäin haavoittuvassa tilassa, kokemukset suhteessa taakoittavat edelleen psyykettä, tunne-elämää, merkityksellisyydentunnetta (sen puutetta), varmaan myös kehoa sekä ihmissuhteita – siksi onkin hyväksi miettiä, mitä kaikkea apua sitä tarvitseekaan – vaikkapa niillä ranskalaisilla viivoilla hahmotettuina. Aika ei sinänsä paranna mitään, mutta toki antaa etäisyyttä narsistiseen suhteeseen; se ei silti ehjää mitään. Se on erittäin harhaanjohtava sanonta.

◈ Otathan tällä tavoin toksisen ihmissuhteen läpikäyneenä oman hätäsi ja avunhuutosi nyt niin vakavasti kuin tilanne vaatiikin. Mielenterveytesi, fyysisen terveytesi ja ihmissuhteittesi kannalta on uskoakseni hoivaavaa pysähtyä ja antaa itsellensä huomiota siten, että hakeutuu monenkinlaisen avun piiriin.

◈ Eli teethän itsellesi nyt muistiinpanoja listatyyppisesti, että kuinka koet rehellisesti -ilman tsemppaamisia- nyt voivasi muun muassa:
A) mielenterveytesi
B) työkykysi
C) vastavuoroisuutesi
D) luottamiskykysi
E) näköalojesi
F) kehosi
..osalta.

◈ Tämän pohjalta saatat voida selkeämmin jäsennellä, josko tarvitset lääkäriä, sairauslomaa, lääkettä, kriisikeskusteluapua, lyhytterapiaa, sielunhoitoterapiaa, vertaistukiryhmää.. Eli saat itsellesi konkretiaa, mitä voit itsesi eteen tehdä, ettet luhistu kokonaan.

◈ Ethän anna mahdollisten aikaisempien terapiakokemustesi häiritä, vaikka olisitkin kuullut tuolloin, että "Mitä täällä teet, kun tiedät vastaukset jo itsekin?" tai "Sun tarttee nyt vaan antaa anteeksi, onhan kyse kuitenkin vanhemmastasi/perheestäsi/ystävästäsi/työyhteisöstäsi.." - ja niin edelleen ynnä muuta sellaista. Voi olla, että kyseiset hlöt eivät vain olleet tämänkaltaisen kuvion asiantuntijoita ja/tai he eivät osaa nähdä poikkeuksellisen selviytymismuudisi läpi; sillä mehän saatamme terapeuttisissakin istuinnoissa pelätä tulevamme rikotuksi, jos olemme näkyvästi finaalissa, ilman vastauksia, avuttomia ja kipeitä – ja koetamme samoin tein itse selittää asiat, kuin niiden toivoisi jo olevan – vaikka siihen todelliseen kokemiseen on vielä matkaa. Tämä voi synnyttää vastapuolessa, kuten terapeutissa, tunnun, että 'Sinähän tiedät jo kaiken!', vaikka se voikin olla omalta puoleltasi defenssi, suojamekanismi.

◈ Tai, kuten sanottua, saatat oksentaa -oikeutetusti kylläkin- kokemusmaailmaasi niin voimallisesti ilman mitään suodatinta, ettei toisella osapuolella syystä tai toisesta ole siihen vastaanotinta, jolloin seurauksena voivat olla latteudet.

◈ Onkin oleellista, että antaa itselleen luvan olla juuri niin väsynyt, sekaisin, pelokas ja turhautunut kuin mitä on, eikä koeta avun äärellä esittää ymmärtävänsä kaikkea aivan kuin tilanne olisi jo hallussa, eikä myöskään himmata käytöstään. Vaan opettelee autettavaksi – tarvittaessa vaihtaa auttajaa. Uskaltaa olla pitämättä terapeuttiakaan auktoriteettinaan, vaan sanoo ääneen, jos tämän kommentit eivät nyt oikein vastaa tilanteeseesi. 

◈ Tiedostamalla tällaisia asioita saattaa astua uuteen ajatteluun ja osata auttaa itseään voimallisemmin: mitäpä jos riisun kaikki jaksamiseni rippeet ja näytän A) vertaistuki-ihmisille B) lääkärille C) ja psykologian ammattilaiselle todellisen tolani? Ja jos toinen osapuoli ei heti käsitä, sanoittaa senkin tälle auttajalle. Ei anna enää muiden kulkea ylitse, vaan ottaa tilan tarpeillensa.

◈ Yksi sisääntulokulma voi olla tämäkin: jos menet puhumaan akuutin tarpeen terapeutille vain siitä narsistiksi kokemastasi henkilöstä, keskustelu menee jo alkutekijöissään jonkun toisen pohtimiseen. Eli jos pääroolissa on narsistin jauhaminen sen sijaan, että keskiössä olisi puhua itsestäsi ja siitä, mitä omaan sisimpääsi, identiteettiisi, elämänhaluusi, kehosi vointiin ja merkityksellisyyden tunteesi puuttumiseen kuuluu, terapian tärkein anti saattaa tahattomasti jäädä saamatta, mikä on toki kamala kokemus jo valmiiksi yksinäisyyttä potevalle uhrille. Siksi voi olla viisasta jauhaa narsistin edesottamuksia vertaisihmisten kanssa ja akuutin avun ammattilaisen kanssa ennemminkin omasta terveydestä -tai siis sen puuttumisesta- sekä avuntarpeesta sitä ajatellen. Pitkäkestoisessa terapiassa tulee olla tilaa narsistinkin tekemisten pohdinnalla, koska siinä tilannetta tarkastellaan kokonaisvaltaisemmin.

◈  Mitään jokaisen pirtaan sopivaa toipumissapluunaa ei ole olemassakaan, eikä omaa toipumistaan saa koskaan verrata toisten toipumisiin, eikä alkaa kellottamaan omaa tervehtymistään. Koko pakkaan vaikuttavat niin monet asiat, että jaloilleen nousukin on synkrassa sen kanssa. Oma historia, persoonan ominaisuudet, menneisyyden haavat sekä narsistisen suhteen tapahtumat antavat kaikki oman ulottuvuutensa prosessiin. Ajan kanssa älkäämme siis kisatko, vaan tähdätkäämme syvähoitoon.

____________________________________________________________  

🎧 Voit kuunnella blokikirjoituksen 'Narsisti vs. Minä' kanavalla (Youtube) TÄÄLLÄ >>
👉 Myös nämä 'Narsisti vs. minä' -kanavan videot saattavat kiinnostaa:
✦ Miksi narsistinen ihmissuhde on niin musertava? >>
✦  Kun uhrin tunneside narsistiin muuttuu Tukholma-syndroomaksi.. >>
✦  Kun narsistin uhri on sisäisesti kuollut.. >> 
✦ Kun narsistin uhri menettää itsenäisyyden.. >> 
✦ Kun narsistin uhrilla ei ole tilaa olla inhimillinen ihminen.. >> 
✦ Narsistin uhri & C-PTSD. >>
✦ Podcast: Narsistin uhrin trauma, traumatisoituminen ja traumaside. >> 
✦ Kun narsistilla ei ole operatiivista omaatuntoa.. Silloin rakkaus ei resonoi >> 
✦ Ero narsistista - mitä odotettavissa? vol2 (uhrissa) >>
✦ Mitä tapahtuu, kun narsisti hylätään? (ero) >> 
✦ "Hyväksy se tosiasia, että narsisti on se, mikä hän todellisuudessa on." >> 
👉 'Narsistin uhrin kipuilu suhteessa & sen jälkeen.' -videot >>
👉 'Narsistin uhrin käytännöntason selviytymiskeinoja.' -videot >> 
👉 'Narsistin uhrin tervehtyminen.' -videot >>
👉 'Narsisti vs. Minä' -kanavan kaikki videot soittolistoina, teemoittain >>