Monisäikeinen narsismitragedia. (p)

28.06.2023

📌 Pohdintaa erään keskustelun pohjalta – sinulle, joka narsistisen ihmissuhteen vuoksi
❖ koet menettäneesi yhteyden minääsi, ja sisin on tyhjä
❖ koet menettäneesi itsenäisen ajattelun, toiveet ja tarpeet
❖ pelkäät, oletko se sittenkin sinä, joka on narsisti
❖ olet oppinut vaikenemaan itsesi kustannuksella
❖ olet joutunut syyttömänä uskottomuus-syytöksiin
❖ näet lastesikin joutuneen taistelukentälle
❖ olet joutunut työstämään eron itseksesi
❖ epäilet voivasi toipua koskaan.

📌 Narsistin uhrin vaikeneminen, syyllisyyden kantaminen ja oman identiteetin menettäminen kertovat siitä, miten rikki sitä voikaan mennä narsistisesti toksisen ihmisen käsittelyssä, ja kuinka pysyviäkin rakenteita sitä alkaa itseensä rakentaa, jotta 'tulee toimeen, välttää draamat ja saa olemassaololleen edes pienen oikeutuksen'.

📌 Kuvaa sitä, että vauriot ovat minätasolla – siksi toipuminenkin on niin työlästä. Puhutaan olemisemme peruselementistä, käsityksestämme itsestämme. Jos suhde omaan itseen katkaistaan, on käsissä aika vähän elämisen eväitä.

📌 Yksi narsistin uhrin itsenäisyyden menettämisen oire on juurikin suun sulkeminen. Sitä alkaa laittaa sivuun omia toiveita, tarpeita ja tunteita, jotta välttyy katastrofilta. Kun sisin tyhjenee, alkavat ajatuksetkin nollaantua – oma persoona lakkaa toimimasta. Ei siis ihme, jos alkaa olla tuntua, että jäljellä ovat pelkät kuoret.

📌 Narsistin manipulaation pyörteessä voi myös syntyä pelko, että "olenko itse narsisti?". Tämä juontuu siitä, että narsistisesssa ihmissuhteessa uhri ottaa itsekin käyttöönsä narsistin toimintatapoja: päivistä selviää sillä, kun peesaa sitä ajatusta, että elämä on peliä, kilpailua ja oikeudenkäyntiä, kuten narsisti asiat näkee. Tällöin normaali suhde kumppaniin vaurioituu ja sitä koettaa alituiseen vain puolustautua siinä pelissä, kilpailussa ja oikeudenkäynnissä. Tästä struktuurista syntyy elämäntapa, ja siksi mieleen voi hiipiä epäilys olevansa itse narsisti. Mutta jos se kauhistuttaa itseä, silloin ei voi olla narsisti, koska narsisti ei välitä.

📌 Paradoksaalista kylläkin, silti se jatkuva varautuminen peliin, kilpailuun ja oikeudenkäyntiin ei tuo mukanaan toivottua tulosta, että elämä olisi helpompaa, vaan siitä seuraa narsistille mieluisa uhrin alennustila. Mikä osoittaa sen, että olimmepa narsistin kanssa riidoissa tahi hiljaa, pelaamme aina narsistin pussiin. He rakastavat konflikteja ja nauttivat toisten alistamisesta.

📌 Narsistin projisointi (tunteiden heijastaminen) näkyy esimerkiksi siten, että se kaikki, johon hän takaraivossaan TIETÄÄ olevansa normistandardin mukaan syyllinen, tulee kipata toisten harteille. Tämä onnistuu esimerkiksi syyttämällä uhria uskottomuudesta, jolloin on mahdollista, että
A.) hän syyttää uhriaan siitä, mitä on joskus oikeasti tapahtunutkin jossakin toisessa ihmissuhteessa, mikä on narsistillekin kova pala, vaikkei varsinaisesti tunnusta sitä
B.) hän on itse uskoton.
C.) sekä että.

📌 Narsisti sotkee tragediaan yleensä lapsetkin, mikä on enemmän kuin suruisaa näiden kehityksen kannalta. Joissakin tapauksissa lapset alkavat nähdä narsistisen vanhemman toiminnan läpi, mutta se ei silti vie sitä tosiasiaa pois, että heille tilanne on suuri menetys, kun eivät voi luoda normaalia suhdetta tähän vanhempaansa. Ei-narsisti-vanhemmalla on kuitenkin mahdollisuus olla tilanteessa apuna antamalla ehdottoman rakkauden kokemuksia, niin sanottuja korjaavia ja korvaavia kokemuksia. Se antaa lapselle eväitä työstää omaa suruaan.

📌 Erot narsistista ovat useimmiten likaisia, puhuttiinpa parisuhteesta, ystävyydestä tai lapsuusperheen yhteyksistä. Ilminarsisti saattaa porskuttaa nopeastikin jo eteenpäin, vaikka toki suuriakin konflikteja voi syntyä liittyen esimerkiksi lapsiin tai omaisuuteen, jos narsisti näkee sen itselleen hyödyksi. Piilonarsistit ovat herkemmin tarrautuvia, minkä vuoksi he ovat usein erittäin vaikeita päästä eroon.

📌 Ja vaikka uhrin vallitsevina tunteina erotilanteissa ovat useimmiten pelko ja inho, jolloin kuvittelisi eron helpoksi, niin tilannetta vaikeuttavat traumaside, oman minän heikkous, uupumus, C-PTSD..eli kokonaisvaltainen kaaos. Koska suhteelle ei saa koskaan kaipaamaansa selkeää päätöstä, vaan se jää ikään kuin jollain tapaa tunnetasolla ilmaan lillumaan, on haastavaa saada tarinaa suljetuksi. Se on kuluttavaa. Ero jää loppujen lopuksi uhrin työstettäväksi ja suljettavaksi. Rankka paikka.

📌 Mutta omien vaurioiden eheytys ei ole 'sulkemisella' taputeltu, vasta sitten alkaa kipupisteiden sanoitus ja oivallus: "En toivu narsistista vaan omista vammoistani". Mieli on siitä älykäs, että se johtaa meitä trauma- ja surutyössä vaiheittain eteenpäin; luvassa on shokkia, tunnevyöryä, analyyttistä jäsentelyä ja uusien näköalojen heräämistä. Hyvät muutokset ovat pysyviä, kun käy oman historiansa ja toksisen ihmissuhdekuvion juuriaan myöten läpi. Mitään vaihetta ei voi, ei saa, eikä tarvitse ohittaa, vaan kaikki ovat oleellisia askelia uusia näköaloja kohden.

📌 Jälleen kerran haluan muistuttaa, että toipuminen ei suinkaan ole päätepysäkki, jossa elellään staattisesti, vaan, kuten ole kuvannut, se on tämän päivän erilaisuutta eiliseen verrattuna. Eli kun vertaamme tätä hetkeä kuukauden takaiseen, puolen vuoden takaiseen, vuoden, kolmen..alamme nähdä, että olemme loppujen lopuksi vahvasti kohden terveempää minää. Sidos tunnetasolla narsistia kohtaan menettää hiljalleen otettaan. Prosessin kautta. ❐