Narsistin uhri: "Voinko rakastaa itseäni?" (p)

15.11.2024

❖ Rakkaus itseään kohtaan ei ole dominoivaa itserakkautta - vaan itsensä tuntemista ja hyväksymistä sekä iloitsemista siitä, että on tässä ja nyt rakkauden arvoinen. Tätä asemaa ei ole kenelläkään lupaa anastaa, vaikka narsisti siihen pyrkiikin ja liian usein siinä onnistuu. Mutta ei hänellä siihen lupaa ole, se on luvatonta.

❖ ..eli valitettavasti narsistinen tragedia riisuu uhrin terveestä itsensä huomioimisesta ja rakastamisesta; narsistin uhriinsa tuuttaama syyllisyys ja häpeä syrjäyttävät uhrin positiiviset ajatukset ja kokemukset itsestä, jolloin sitä vajoaa narsistin viitoittamaan alennustilaan. Joten oheinen tärkeä lause ei välttämättä resonoi siinä kohtaa, kun on narsistin aiheuttamassa tyhjyydessä, kuoliossa ja pimeydessä.

❖ Silti, se ei tarkoita, etteikö oheinen kommentti ole realistinen, toki on. Narsistin uhrilla on itsensä rakastamiseen oikeus ja se saa ('pitää') olla tähtäin, tavoite, valo tunnelin päässä.

❖ Narsistin vaikutuspiirissä se ei kuitenkaan onnistu, sillä narsisti uusii nujertamista säännölliseen, painaa uhrinsa lakoon, kerryttää syyllisyyttä ja häpeän tunnetta kerta toisen jälkeen uhrinsa harteille, jolloin uhri ei pääse työstämään kokemuksiaan ja itsetuntemustaan, vaan lysähtää narsistin henkisen väkivallan alle.

❖ Niin kipeältä ja usein mahdottomalta kuin se tuntuukin, on narsistisesta ihmissuhteesta tärkeä päästä ulos. Oman terveytensä ja elämänhalun vuoksi.

❖ Narsistisessa ihmissuhteessa ei ole kyse 'vaikeasta ihmissuhteesta', vaan katastrofista, joka suorastaan nylkee ihmisen sielun - joten uupumuksella on stressihäiriön luonne - mikä taas on erittäin vakava tila ihmismielelle. Se heijastuu kehon hyvinvointiin saakka - tai sanotaan suoraan: se ilmenee kehon syvänä pahoinvointina, mikä on omiaan syventämään uhrin alhoa.

❖ Itsensä rakastaminen ei ole rakastavaksi 'päättämistä, ryhtymistä, valitsemista', mutta sille tervehtymisen tielle astuminen sitä kyllä on. Siihen tarvitsemme yleensä muiden ihmisten tukea, joten vertaisten kanssa käydyt keskustelut, lyhytterapia esimerkiksi kriisikeskuksessa ja/tai terveyskeskuksessa sekä tieto ovat avainasemassa tilanteessa, jossa ymmärtää, että narsistin otteesta on päästävä. Kenenkään ei tarvitse olla väsymyksensä keskellä itseriittoinen arjen sankari, vaan tuolloin on lupa tukeutua heihin, jotka kuulevat, näkevät ja ymmärtävät.

❖ Keskeinen motivaattori tuohon prosessiin on siis juuri tuo ajatus, että rakastamalla itseämme voimme vastustaa ulkoapäin tulevaa halveksuntaa.

❖ Kun olemme narsistisen ihmissuhteen jälkeen prosessin kautta alkaneet elää todeksi oheista viisasta lausetta, voimme olla toisille vetoapuna, heille, jotka näkevät rakkauden vielä nippanappa horisontissa; siinä hetkessä voimme olla todisteena siitä, että kaikesta huolimatta elämänhalu, terveempi minä ja tärkeä itsensä vaaliminen voivat olla totta.

❖ Antakaamme siksi omasta hyvästä toisten hyväksi, se ei ole meiltä pois, vaan vahvistaa omaakin merkityksellisyyttä ja antaa draamalle 'tarkoitusta'; "oman rankan tieni myötä ja kautta minusta on kanssaihmisten tueksi".

______________________________________________