Narsistin uhrin väärät odotukset toipumisesta..

10.04.2023

❖❖ Meillä saattaa usein olla väärät odotukset toksisesta ihmissuhteesta toipumisen suhteen. Ajattelemme ehkä, että se on kuin jokin 'lopullinen staattinen tila, jossa olen kaikista haavoista ja vastatuulista vapaa'.

❖❖ Todellisuudessa emme tervehtyessämme luonnollisestikaan irtaudu ihmisenä olemisen lainalaisuuksista eli epätäydellisyydestä itsessämme ja muissa, vaan tulemme siitä vahvemmin tietoiseksi. Tämä auttaa meitä näkemään elämän realiteetit realistisesti. Tämä puolestaan säästää meitä turhilta turhautumisilta ja itsensä syyttelyltä sekä vihamielisyydeltä toistenkaan ihmisten suhteen: jatkuvien vaatimusten ja ylipingoittuneen tarvitsevuuden sijaan paikalle on mahdollista astua suostumus keskeneräisyyteen, mikä opettaa armollisuutta. Se on vapauttavaa.

❖❖ Ei olekaan niin tärkeää alati puristaa tiukassa otteessa omaa oikeutta olla katkera ja pälyilevä tai ongelmien ulkoistaja. Tämä ei merkitse ryhtymistä toisten ihmisten ylikulkemaksi ja itsensä hylkäämistä, vaan toisten ihmisten projisoinnin eli näiden omien epävarmuuksien ja häpeän siirtämisen tunnistamista ja siltä kieltäytymistä - sekä saman ilmiön tunnistamista itsessä.

❖❖ Narsistin kanssa ei tietenkään tämä aikuinen yhtälö toteudu, vaan nämä ovat niin sanotun normaalien ihmissuhteiden askelmerkkejä. Mutta kyllä asia siinä mielessä narsistiteemaan liittyy, että myöskään narsistin taakankantajaksi ei enää suostu. On harmaa kivi, teflonpinta. Kykenee myös olemaan provosoimatta, joka olisi narsistin herkkua, uusi mahdollisuus käydä taistoon.

❖❖ Kun tunnen, kuka olen eli tiedän heikkouteni, vahvuuteni ja ominaisuuteni, ymmärrän triggerini ja paranemisenikin paremmin, jolloin en ota enää kaikkia asioita ja ihmisiä henkilökohtaisina tapahtumina. Voisiko tässä olla jotakin evästä siihen, että alkaa hahmottaa etäisyyden ja läheisyyden tärkeyttä?

_______________________________________________________