Sisältäpäin ohjautuvaksi? (p)
◈ Olla sisältäpäin ohjautuva ulkoapäin ohjautuvuuden sijaan - mitä se on?
◈ Turvautua vertaisten ja muiden ymmärtäväisten tukeen ripustautumatta kuitenkaan heihin - mitä se on?
◈ Vaikka kasvu itsenäisyyteen narsistisen tragedian
jälkeen onkin merkittävä asia, se ei kuitenkaan tarkoita pyrkimystä
itseriittoisuuteen eikä minäminäminä-asenteeseen. Meidät on tarkoitettu
olemaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, ihmissuhteissa. Niissä on riski
haavoittua, mutta niissä on myös huikea voimauttava potentiaali. Mikä sitten
on niin sanottua tervettä tarvitsevuutta, ja milloin se lipsahtaa epäterveen puolelle?
◈ Puretaan vyyhtiä purkamalla ensin sisältäpäin- ja ulkoapäin ohjautuvuus:
●
Monella meistä voi olla jo lapsuudesta saakka ollut jonkinasteinen
tarve ohjautua sen mukaan, mitä signaalia saamme ulkopuolisilta eli
toisten ihmisten ilmeistä, äänenpainoista ja sanavalinnoista; tämä
etenkin silloin, kun meissä on hippunenkaan tiedostamatonta
hyväksytyksi tulemisen nälkää, jolloin taivumme toisten ihmisten
näkemyksiin hyvinkin herkästi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi taipumusta
miellyttää ja joustaa kaikkialla sekä lukea ympäristöä tarkoin, jotta
voi likipitäen ennakoida tilanteita ja koettaa ratkaista ne het'sillään.
Aivan kuin kaikki olisi kiinni vain minun vastuunotostani.
● Sisältäpäin ohjautuvuus merkitsee rauhallisempaa kykyä puntaroida tilanteita sekä toisten ihmisten että itsensä kannalta siten, että ei osta aina hyväksyntää ryhtymällä taakankantajaksi ja ratkaisijaksi, jopa syylliseksi. Kun osaa tunnistaa ja arvostaa omia tarpeita, voi suojella todennäköisemmin niitä - ja yhtä aikaa ymmärtää, että myös muilla on tarpeita/toiveita. Kun tulee toista vastaan ihmissuhteissa, se on silloin tietoista terveeseen empatiaan pohjautuvaa hyväntahtoisuutta, ei rakkauden ostamista. Siinä on vissi ero.
◈ Monta kertaa vasta tragedia aikuisuudessa pysäyttää meidät tutkailemaan, mikä mättää.
◈ Viimeistään narsistisen ihmissuhteen vuoksi sitä on niin ulkoapäin ohjautuva kuin olla ja saattaa. Koska narsistin harjoittaman traumakierteen ja sen myötä syntyneen traumasiteen vuoksi uhrin kaikki energia ja keskittyminen menee narsistin tulkitsemiseen, miellyttämiseen ja loputtomaan yrittämiseen, vaikka mikään ei riitä. Uhrin omat toiveet, tarpeet ja itse asiassa
koko persoona ovat sivuun sysätyt - itsetunnosta, omanarvontunnosta, ihmisarvosta ja itsenäisyydestä puhumattakaan.
◈ Jos meissä piilee tuota tunnistamatonta epävarmuutta ja toisten miellyttämisen tarvetta, olemme hyvin alttiita toksisille ihmisille, joiden tapana ja jopa huvina on aiheuttaa toisille kärsimystä; narsisti esittää ens'alkuun toiveiden täyttymystä kunnes -uhriksi joutuneen sitoutuessa suhteeseen- alkaakin systemaattinen nujertaminen. Jotta tällaista 'illuusion kautta sysimustaan suohon' -episodia ei pääsisi tapahtumaan jatkossa, on oleellista analysoida omaa ohjautuvuuttaan. Tämän vuoksi toksisesta ihmissuhteesta ei kannata suinpäin juosta seuraavaan, koska tällöin on suuri riski toistaa samaa kaavaa ja jatkaa ulkopäin ohjautuvuutta.
◈ Sisältäpäin ohjautuvuus ei suinkaan tarkoita sitä, että emme tarvitse ketään. Kyse on siitä
● että itsetuntemuksemme kasvaa muun muassa vertaistuen ja terapian avulla, jolloin tiedämme, 'mihin minä päätyn ja toinen alkaa'.
● ripustaudummeko toisiin ihmisiin kuin hengenpelastajaan vai hakeudummeko sellaisten ihmisten pariin, joista saamme rinnallakulkijoita.
◈ Tarvitsemme ymmärtäjiä, tarvitsemme mahdollisuutta tulla nähdyksi ja kuulluksi; se ei ole epätervettä ripustaumista. Myös me voimme olla samanlaisena vetoapuna toisille; se on lähimmäisenrakkautta hienoimmillaan. Saman läpikäyneet ovat narsistisissa kuvioissa erityisroolissa, koska narsistin kanssa 'jutut on vaan niin absurdeja'. Ottaa vastaan apua ei ole liimautumista väärässä mielessä, vaan rakkautta itseä kohtaan: olen lähimmäisenrakkauden(kin) arvoinen!
◈ Koska narsistin kanssa luottamus ja myötäelämisen kyky ovat saaneet siipeen, ja toisaalta tarvitsevuus on melko vahvana, ei luonnollisestikaan ole yksinkertaista kasvaa tasapainoon. Vaan kuten sanottua, yksin siitä ei tarvitse suoriutua: jakaminen ennen kaikkea kaltaistensa kanssa on avainasemassa. Sitä kautta uhrius selkiytyy ja tarve tulla uudeksi minäksi voimistuu.
◈ Tiedostamattomiin kipupisteisiin puolestaan erinomainen apu on psykoterapia, jossa on tilaa laittaa oma historia palasiksi, käsittää omien traumojensa syntymekanismit ja seuraukset - ja päästä hiljallensa niiden yläpuolelle. Tämä on työkalu traumasiteen ja rakkaudennälän katkaisemiseen; ulkoapäin ohjautuvuus ei enää hallitse.
◈ Myös identiteetti 'minuna' hahmottuu, koska saamalla ymmärrystä draamalleni ja kivuilleni tiedän, millainen olen kaiken tämän jälkeen. Tietää kirkkaammin, mitä elämältään haluaa, mitä ei. Silloin on mahdollisempaa suhtautua kanssaihmisiin siten, että heitä kyllä kuuntelee, mutta ei seuraa näiden kehonkieltä ja määritelmiä kritiikittömästi, vaan uskaltaa olla itsekin näkyvä ja pitää itsestään huolta. ❐
____________________________________________
➤ Voit kuunnella tämän blogin podcastina 'Narsisti vs. Minä' -kanavalla TÄÄLLÄ >>
🔸 Nämä 'Narsisti vs. Minä' -kanavan (Youtube) esimerkkivideot saattavat kiinnostaa:
✦ Ero
narsistista - mitä odotettavissa? vol2 (uhrissa) >>
✦
Narsistin uhri & tunteiden vuoristorata. >>
✦ Miksi tieto narsismista ei vie narsistin uhrin
tuskaa pois? >>
✦ "Kuinka katkaisen
traumasiteeni narsistiin?" >>
✦ Kuinka tulla
immuuniksi narsisteille? >>
✦ Kuinka kasvaa ulos 'narsistin uhri' -identiteetistä? >>
✦ TEESI: "Aika ei paranna narsistin uhrin
haavoja!" (varjotyö) >>
✦ "Mitä voin oppia narsistilta - vai voinko?" >>
✦ Narsistin uhri & surutyö. >>
✦ Miksi
narsistin uhrin toipuminen kestää niin kauan? >>
✦ Kun narsistin
uhri astuu ulos narsistin maailmasta.. >>
✦
Podcast: 'Ohjeita' narsistin uhrille: Näin hidastat/estät toipumistasi.
>>
✦
Haastattelussa terapeutti Maritta Joki: Narsistisen parisuhteen dynamiikka ja
uhrin toipuminen.. >>
✦
Narsistin uhri T-risteyksessä: katkeruus vai vapaus? >>
✦ "En toivu narsistista, vaan traumoistani!" >>
